Muistotilaisuus

Mukavia sateisia elokuun päiviä kaikille blogini seuraajille,

Viime viikolla jouduin sanomaan hyvästit perheenjäsenelleni. Poismenoon olimme jo valmistautuneet yli puolen vuoden ajan laajalle levinneen syöpädiagnoosin jälkeen. Asiaa tuli siis jo surtua etukäteen ennen lopullista siirtymistä henkimaailmaan.

Olen lukenut jostain, että läheisten on hyvä osallistua hautajaisseremoniaan, jolloin vainaja pystyy paremmin jättämään taakseen maallisen elämän. Ihmisen on myös hyvä käsitellä suru läheisen kuolemasta, ettei vain työnnä asiaa syrjään, jolloin suru voi palata myöhemmin entistä voimakkaampana ja käsittelemättömänä. 6-vuotiaan tytön itku oli sydäntä riipaisevaa siunaustilaisuudessa,  mutta selitimme hänelle että ihmisen henki ei suinkaan ole tuolla maan ja mullan alla. Pelkästään maallinen tomumajamme on arkussa. Nyt ovat maalliset kivut ja vaivat taaksejäänyttä elämää.

Seesteistä elokuun jatkoa,

toivottelee Serena