Sketsien ja vitsien sopivuus

Marraskuinen tervehdys blogini seuraajille,

Viime päivinä on ollut julkisuudessa Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö vanhoista sketseistä, jotka kohdistuivat muunmuassa saamelaisiin ja romaneihin. Näin 30 vuoden jälkeen näistä vitseistä on tehty tutkintapyyntö, itse jäin miettimään että olisikohan asia ehkä vanhentunut ja onko MTV levittäjänä myös vastuussa asiasta.  Sarjoja olivat esimerkiksi Velipuolikuu, Manitbois ja Pulttibois.

Itsekin muistan vielä nämä sketsit ja pidin niitä suhteellisen rasittavina ja turhina. Mutta minä olenkin ihminen, jota sopivan tilaisuuden tullen haukutaan tosikoksi, mikä on mielestäni outoa koska en tosiaan ole mikään tosikko.  Eli en missään nimessä yhdistänyt asioita niin, että kaikki saamelaiset ovat juoppoja ja hulluja. Eli mielestäni nämä sketsit ovat pikemminkin peräisin niiden tekijöiden päästä eikä kohteen ominaisuuksista. Niinhän se menee että otetaan joku stereotyyppinen piirre, joka sitten venytetään äärimmilleen. Sanotaan myös että sketsin kohteena oleminen on äärimmäinen kunnianosoitus, esimerkiksi kun ääntä matkitaan.

Ehkä minulle on tehnyt hyvää kirjoittaa näistä vanhoista asioista, jotka todellakin muistan vielä noin 25 vuoden takaa. Jäin miettimään sitä, että miksi yleensäkin jatkoin ”ystävyyttä”, joka tarjosi minulle piikkejä silloin kun vähiten odotin. Seurueessa oli myös tapana piikitellä pyöreydestäni, jojottelin tosiaan jo nuorena, itselläni ei ollut silloinkaan tapana kaikenmaailman epäkohteliaisuuksien laukominen. Muistan myös että minulle sanottiin että suutun helposti, mutta kyllähän toki piikittelijätkin loukkaantuivat, jos olisin sanonut vastaavia asioita.

Mutta ihanaa marraskuun loppua, seuraava postaus tuleekin  joulukuussa,

soittelemisiin Serena

Yksinäisyys

Tervehdys kaikille lukijoilleni,

Yksinäisyys on asia, josta on tehty laulujakin. Kuka meistä haluaisi olla se mies, jonka ympäriltä tuolit viedään? Itse olen kokenut yksinäisyyden varsinkin nuoruusaikoina hyvin raskaana asiana. Minulla oli aikakausi, jolloin en seurustellut vakituisesti ja koin juuri yksinäisyyden raskaana asiana varsinkin viikonloppuisin.  Kyllähän minulla kavereita oli, mutta ainakin kerran yllätyin negatiivisesti, kun joku mainitsi että pitävät juhlat, mutta ne ovatkin vain seurusteleville pareille. Itse olisin ehkä jättänyt mainitsematta asiasta minulle kyseisessä tapauksessa, jos olisin pitänyt juhlia vain tietyille ryhmille.  Mieleeni jäi vielä tämä kyseinen tuttava, joka kertoi kerran lähtevänsä lenkille ystäviensä kanssa tiettynä iltana. Kun kysyin voinko tulla mukaan myös, kyseessä olikin yllättäen juoksulenkki. Itse siis en juossut ainakaan pitkiä matkoja. Osuinkin sitten sattumalta vastakkain kyseisen kävelevän seurueen kanssa, josta osa tervehtikin minua iloisesti. Ai, juoksulenkilläkö olette, taisin tokaista ennenkuin jatkoin itse toiseen suuntaan. He olivatkin sitten yllättäen päättäneet kävellä. Ehkä olisi ollut viisainta olla kertomatta minulle tästä vain juoksijoille suunnatusta kävelylenkistä.  Ehkä ajattelin silloin, että vielä minä näytän, eihän kaikkien toki tarvitse olla kavereita keskenään, mutta kun itse en tosiaan harrastanut vastaavanlaisia temppuja. Pikemminkin minun luokseni taisi olla silloin liian avoimet ovet.

Jos kaverisi soittaa sinulle, haluatko kuulla yleistä liirunlaarumia vai sen asian, mitä hänelle todella kuuluu? Kerran kerroin kaverille ikävästä sairaudesta, joka kosketti lähipiiriäni ja  jonka parissa jouduin elämään tahtomattani pitkiä aikoja hänen vastauksensa oli että ihmisillä ei ole tapana puhua tuonkaltaisista asioista. Hyvä mittari ihmisen luotettavuudelle onkin se, miten hän suhtautuu sinuun, kun sinulla ei menekään niin hyvin kuin lifestyle-blogeissa puhutaan. Se taisikin sitten olla viimeisiä kertoja kun keskustelimme. En ehkä silloin ajatellut, että välit haalentuvat entisestään, mutta sen verran ajattelin etten itse olisi sanonut vastaavanlaista kommenttia kenellekään, en ainakaan ystävälle joka oli ollut hänen kaverinsa silloin kun hän oli yksin. Ehkä tiettyjä asioita voi lukea rivien välistä näinä rajoittamattomien puhepakettien aikoina. Jos sinulla on jonkin kanssa aikaa puhua joka päivä, ja toiselle et soita koskaan, et ehkä haluakaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Itselläni ei ole ollut tapana sanoa, että ruoka on juuri kuumaa ja pöydässä, kun joku ystävä soittaa, mutta jokainen meistä tietysti priorisoi asiat tärkeysjärjestykseen.

Älä jätä ystävää yksin, toivottelee Serena

Lasten oikeuksien viikko

 

 

Tervehdys kaikille lukijoilleni,

Tällä viikolla on lasten oikeuksien viikko, ja tänä päivänä, eli keskiviikkona 20.11.2019 on lasten oikeuksien päivä. Tänä vuonna on teemana antaa lapsen olla oma itsensä. Jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen persoonallisuutensa. Eli meidän ei tulisi arvostella lapsiamme negatiivisesti, vaan pikemminkin kehua heitä heidän positiivisista ominaisuuksistaan. Tämän viikon tavoitteena on tuoda ihmisten tietoon se asia, että myös lapsilla on nykyään oikeuksia ja on olemassa lasten oikeuksien sopimus, joka täyttää tänä vuonna jo 30 vuotta.

Itsekin vielä muistan, miten äitini aikoinaan moitti minua kömpelöksi, ja sanoi etten ole tarpeeksi ryhdikäs. Koskaan en ollut tarpeeksi hoikka enkä vanhempieni mielestä tarpeeksi kiltti, vaikka myöhemmin olenkin jäänyt nimenomaan kiltteyteni takia varsinkin työelämässä toisten jalkoihin.. Panostin kouluun, koska minulle sanottiin että olen pikemminkin älykäs kuin kaunis. Niinpä myös hyvät arvosanat oletettiin tulevan minulle automaattisesti, koska en kuulemma tehnyt muuta kuin nyhjötin kirjan ääressä.  Nykyään on kiellettyä arvostella lasta noin negatiivisesti, hymyillen luin eilen liikunnanopettajan viestin jossa kiellettiin arvostelemasta toisten ruumiinosia, koska sitähän tekevät omasta mielestään erittäin sivistyneet aikuisetkin.   Kun maitohampaat lähtivät, minua kiellettiin hymyilemästä koska se näytti niin rumalta. Ehkä siksi olenkin niin ihmeissäni, kun joku sanoo minua joskus kauniiksi, mutta meidän jokaisen tulisi nähdä itsessään se kauneus ja jumalallinen valo. Vanhan ajan kasvatuskulttuurille ominaista taisikin olla se, ettei tyttöjä saa kehua liikaa etteivät ylpisty ja tule koppaviksi. Itse yritän muistaa kehua omia tyttäriäni joka päivä kuinka kauniita ja taitavia he ovat juuri omina itsenään.

Ihanaa lasten oikeuksien päivää kaikille, toivottelee Serena

 

 

Irtipäästäminen

Talvinen tervehdys blogini seuraajille, niin se vaan on että joulukin lähestyy hurjaa vauhtia. Lelukatalogeja alkaa ilmestymään joulua varten ja lapset ovatkin jo tehneet joululahjatoivelistoja. Tilasinkin netistä vaatteita heille, olisikohan siinä minun panokseni tänä jouluna. Itseasiassa niitä lahjoja tulee ostettua omille lapsille joka joulu melkeinpä liikaakin.

Minulla on irtipäästämisen läksy tässä käsillä. Tämä asia tapahtui noin 25 vuotta sitten, mutta se on tullut viimeaikoina mieleeni toistuvasti. En tiedä, onko siinä joku opetus minulle tai onko tämän asian ylitsepääsemättömän ruma  käyttäytyminen sietokyvylleni aivan liikaa. Monesti jonkun henkilön röyhkeä energia käy suoraan sanottuna hermoilleni, varsinkin työelämässä. Tämän takia töissä on joskus ollut hyvin raskasta kun joku on syönyt kaiken energian käytöksellään. Suojaukset ovat meille herkille erittäin tärkeitä.

Kävin nuorena opintojeni ohella töissä viikonloppuisin. Kaverit kutsuivat minut lauantaina illalla myöhään illanviettoon luokseen ja menin muistaakseni jonkun sipsipussin tai vastaavan kanssa. Paikalla oli myös ruokatarjoilua. Minulle tuntematon henkilö tuli haukkumaan minua lokiksi, kun katselin ruokapöytää. Olinkin aivan ihmeissäni, vai kuljetteko te lukijani jonkun Bouillabasseen tai vastaavan kanssa iltaisin paikasta paikkaan? En muista, otinko jotain pöydästä, mutta tämä naishenkilö, vaalea ekonomiopiskelija tuli myös ravintolassakin illalla lokittelemaan minua ja muistaakseni myös tämän illan jälkeenkin. Kyllä jo silloin sanoin että käytöksesi on aivan käsittämättömän typerää… Omasta mielestään taas tämä henkilö oli parasta a-luokkaa yms, mutta täytyy sanoa etten ole tämän jälkeen tällaista tapausta onneksi kohdannutkaan.

Ehkä minun pitäisi printata tämä teksti ja sytyttää palamaan saunan pesässä. En tiedä, koetteko lukijani tällä hetkellä myötähäpeää minua tai tätä toista osapuolta kohtaan. Olen toki kohdannut vastaavanlaista käytöstä myös myöhemmin, vaikka tämän naisen huonokäytöksisyys yltää kyllä tosi korkealle. Toivottavasti hän on näinä vuosina saanut opetuksen, miten tulee käyttäytyä. Itse olen mielestäni keskimääräistä anteliaampi enkä todellakaan huutele muille tuollaisia asioita, mutta viina onkin viisasten juoma, vaikka kuinka tuleva kauppatieteiden maisteri olisikin.  Itselläni kun ei tosiaankaan ole tapana käyttäytyä näin törkeästi.

Muista, älä tee sitä toiselle mitä et haluaisi itsellesi tehtävän,

soittelemisiin Serena

 

Onnellisuudesta

Mahtavaa marraskuun puoliväliä kaikille lukijoilleni, itseasiassa mietin meille oikein innostavaa tervehdystä, mutta trimmaava masentava marraskuu ei kuulostanutkaan oikein hyvältä varsinkaan postaukseni teemaan liittyen.

”On niin helppoo olla onnellinen” – lauletaan eräässä laulussakin. Mutta onko se todella niin? Mitä se onni ja onnellisuus sitten oikein on? Me nykyajan ihmiset elämme usein sitku -elämää, ajattelemme kun joku unelmamme on toteutunut niin sitten vasta olemme onnellisia. Mutta meidän tulisi elää nytku -elämää, löytää se onni ja onnellisuus tästä nykyhetkestä. On myös vanha sanonta, että ihminen on oman onnensa seppä. Eli me itse rakennamme omaa elämäämme omilla unelmillamme ja tunteillamme. Olemme kovaa vauhtia jättämässä vanhan 3D-yhteiskunnan taaksemme ja omilla positiivisilla ajatuksillamme pystymme rakentamaan unelmaelämäämme 5D-maailmassa.

Elämämme tulisi olla merkityksellistä, meidän tulisi tuntea että pystymme toteuttamaan elämäntehtäväämme. Jotkut tuntevat saavansa elämäänsä tarkoitusta parisuhteesta, rakkaudesta tai merkityksellisestä työstä. Monilla on unelma saada lapsia, hehän tuovat elämäämme sisältöä, mutta monelle on yllätys heidän toisinaan tuomansa haasteet ja murheet. Mutta kaikki nämä asiat tuovat meille myös huolia vaihtelevissa määrin. Kiitollisuusharjoituksia päivittäin tekemällä voimme nähdä myös niitä asioita, joiden vuoksi voisimme tuntea olevamme onnellisia.

Onnellisuusterveisin Serena

 

Merkuriuksen perääntyminen

Raikas marraskuinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Nyt otin teemaksi meidän pikkuisen ja vilkkaan Merkurius-planeettamme perääntymisen. Vuonna 2019 se perääntyy kolme kertaa ja nimenomaan vesimerkeissä. Merkuriushan sijaitsee lähinnä aurinkoa. Sen vaikutus on voimakkainta nimenomaan kommunikaation ja viestinnän alueilla. Helposti voi tulla myös väärinkäsityksiä kirje- ja sähköpostissa, kun merkuriuksen retrogaatio aiheuttaa väärinymmärryksiä ja kirjoitusvirheitä, sekä erilaisia viivästyksiä ja mielenmuutoksia.

Postinkulussa sanotaan myös tulevan viivästyksiä, ja niinhän meillä alkoikin postilakko tässä joulun alla. Myöskään sopimuksia ei kannata solmia ja allekirjoittaa merkuriuksen perääntyessä, niitä kannattaa siirtää eteenpäin ja lukea tarkasti nimenomaan pienellä kirjoitetut tekstit. Merkuriuksen perääntyminen loppuu tällä kertaa 20.11. ja senkin jälkeen on niinsanottu varjoaikaa, jolloin kannattaa vielä olla varovainen kaiken viestinnän ja kommunikaation kanssa.

Soittelemisiin, Serena

Rentoutumisen positiivinen vaikutus

No niin, marraskuukin on alkanut jo vauhdilla talvea onkin jo ilmassa. Kävin eräänä iltana tyttären kanssa pienellä kävelylenkillä ja kyllä olikin hauska kävellä pienessä pakkassäässä. Luin lehdestä artikkelin, että koulumaailmassa on ollut hanke, jossa oppilaat osallistuvat päivittäin rentoutushetkiin. Niiden aikana oppilaat oppivat hyväksyvää läsnäoloa ja tarkkaavaisuuden suuuntaamista kyseessä olevaan hetkeen.

Tutkimuksen mukaan huuto ja hälinä ovat vähentyneet. Luokka pysyy rauhallisena ja oppilaat ovat innokkaampia oppimaan uusia asioita. Luokassa on hyvä henki ja kiusaaminen sekä jonkun yksin jättäminen ovat vähentyneet. Myös stressin on todettu vähentyneen ja rentoutumisen auttaneen stressin hallinnassa. Jopa päiväkoti-ikäisiin on testattu noin kolmen minuutin rentoutumishetkiä, ja yleinen meteli on vähentynyt.

Ehtisitkö myös sinä rentoutua tänään, soittelemisiin Serena

 

 

 

Marraskuu….

Makoisaa marraskuuta kaikille blogini seuraajille,

Teitä onkin  tullut mukavasti lisää, mutta kukaan ei ole vielä koskaan kommentoinut mitään. Yhtään ilkeätäkään kommenttia ei ole vielä näkynyt. Suomen syystalvi alkaa olla pimeimmillään, lunta satelee vähän ja pakkasetkin ovat alkaneet kiristyä ainakin öisin. Autojen lämmityslaitteiden piuhatkin on jo pitänyt kaivaa esiin.  Kun se pahanen piuha unohtuu aamukiireessä, saakin iltasella rapsutella kivasti jäätyneitä ikkunoita.

Tieto lisää tuskaa, voin todeta, kun kuulin tänään että verotiedotkin on julkistettu. Me tavalliset pitkälti alle 100 000 euroa vuodessa tienaavat saamme olla rauhassa, sillä vain yli tämän maagisen tulorajan päässeet julkistetaan. Jos joku haluaa tietää, mitä minä tienaan, joutuu raahautumaan verotoimistoon asti. Varoitus, sitä ei ehkä kannata tehdä kun mitään niin kovin erikoista ei sieltä löydy. Mitä enemmän ansaitset, sitä enemmän myös maksat veroja tässä hyvinvointiyhteiskunnassa. Itsekin kyllä manailen veroja, varsinkin kun makselin niitä jäännösveroja tuossa viime viikolla melkoisen summan. Kun olin lapsi ja nuori, muistan että julkaistiin niinsanottu juorukalenteri, jossa oli ihmisten veroitettavat tulot ja ansiotulot. Luullakseni tästä ollaan luovuttu?

Verotusterveisin Serena