Talvinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,
Ostin kaveriltani Jutan Voima-kirjan, aukaisin sen sattumanvaraisesta kohdasta, ja uppouduin lukemaan. Muistinkin hänen kertomansa asiat vallan hyvin. Muistan Jutan Selviytyjät-sarjasta, jossa hän punatukkaisena esiintyneenä kertoi usein tunnelmistaan ja kuulumisistaan, hän oli selvästi haastattelijoiden suosikkeja. Sen jälkeen hän oli mukana ternimaitomarkkinoinnissa, muistan Petteri Jussilan erikoisen hieman ärsyttävänkin olemuksen. Oli kesä ja olin töissä, yht’äkkiä iltapäivälehtien lööpeissä luki suurella uutinen Petteri Jussilan äkillisestä menehtymisestä vesionnettomuudessa.
Muistan myös katsoneeni hautajaisia surullisena, koska erityisherkkänä uppoudun toisten suruun helposti. Olin postituslistalla kun Jutta hyppäsi kahvibisnekseen, joka epäonnistui. Sen jälkeen tuli vaatebisnes Sunneva Kantolan kanssa. Ja sitten tuli Fitfarm, joka räjäytti pankin hänen elämässään. Tuli loistotalot ja -autot, tuli Bull Mentula liikekumppaniksi. Oli poliisimies, jonka kanssa oli erikoinen sukunimi Gustafsberg. Vuosien päästä poliisimies jäi ja bodarimiehen jälkeen lopulta Jutta löysi vierelleen oman unelmien poikamiehen. Tällä hetkellä Jutta miehineen on sukunimeltään Larm. Huomasin kirjassa niitä arvoja, joita olen omiinkin postauksiini yrittänyt piilottaa. Eli itseensä pitää uskoa ja koskaan ei saa luovuttaa, vaikka olisikin huono päivä. Jos asiat epäonnistuvat, pitää yrittää tehdä jotain uutta, mutta koskaan ei saa antaa periksi. Älä sinäkään anna periksi, vaan usko itseesi, jonain päivänä se päivä paistaa vielä risukasaankin.
Mikä on se unelma, jonka juuri Sinä haluat toteuttaa,
Soittelemisiin, Serena
