Mystiikan ja filosofian
Mystiikan ja filosofian välillä on aina ollut läheinen suhde, jonka laajuutta ei voi ymmärtää, ellei tarkastele sitä hyvin henkilökohtaisesti etsimällä. Tarkoitus ei ole etsiä sitä sillä tavoin kuin hankkisi matemaattista vastausta järkiperäisesti. Tämä voi tapahtua vain henkilökohtaisen vapauden harjoittamisen avulla. Muussa tapauksessa vastausta ei löydy, ja yksi sokeus saattaa johtaa toiseen sokeuteen olemassa olemisen kysymyksiin etsittäessä vastauksia.
Nyt, oikeudenmukainen varoitus ja vastuuvapauslauseke. Tämän artikkelin aihe on – tarkalleen – filosofin peruskivi, pyhä graali, jonka sisällöstä Spinoza puhui, Nietzschen oppi, josta kaiken olevaisuus on tehty. Joten sanat eivät juuri ilmaise käsitteitä minkään havaittavissa olevan spesifisyyden kanssa. Lao Tzun osalta tämä oli tarpeeksi tärkeä, jotta se voitaisiin sisällyttää Tao-Te-Chingin ensimmäiseen lauseeseen. Tämä on jotain sellaista, käännöksestä tulee yhtä huono kuin kääntäjän kiina: Tao, joka voi olla Tao’ed (tarkoittaa sitä), ei ole ikuinen (tai todellinen) Tao. Sitten, kun hän nimenomaisesti ilmaisi olevansa mahdotonta koskaan kirjoittaa todellista Taoa, hän kirjoitti siitä pitkän kirjan.
Walt Whitmanin
Samassa huomassa voisin tuoda esiin Walt Whitmanin, ihmisen, joka oli selvästi ristiriidassa itsensä kanssa runoilussaan nimeltä ”Song of Myself”. Runoilijan mielestä ristiriita ei kuitenkaan ole suuri asia, kuten mystikkojen tapauksessa. Loppujen lopuksi he vain kirjoittavat, jotta he olisivat mystisiä tai runollisia. Ei ole mitään todellista vaatimusta matemaattisesta tarkkuudesta tai kaikenlaisesta filosofisesta lopputuloksesta. Toki jotkut matemaatikot viittaavat eräisiin yhtälöihin, jotka ovat tyylikkäitä ja kauniita, mutta kenen mielestä näiden syvällisten nörttien merkinnät ilmentävät kauneutta ja tyylikkyyttä? Varmasti on vedettävä jonkinlainen raja näiden välille. Meidän on varmasti kyettävä suojelemaan runoutta ja mystiikkaa matematiikasta ja filosofialta.
Onneksi näin ei ole. Tarkasteltaessa asiaa kaikki eroavaisuudet katoavat nopeasti.
Filosofin
Otetaan filosofin kivi yksinkertaiseksi esimerkiksi, äläkä vaivaudu etsimään sitä Googlesta, koska kerron sen heti. Filosofin kiven oli tarkoitus tehdä ainetta, jolla alkemistit voisivat muuntaa lyijyn kullaksi. Vanhojen tekstien tarkka lukija näkee aina samat teemat, jotka tulevat yhä uudestaan ja uudelleen kaikkien merkkien ja salaisten merkintöjen kautta. Raaka metalli muuttuu pitkäkestoisen puhdistavan tulen ja filosofin kiven kosketuksen avulla. Mutta miksi sitä kutsutaan filosofin kiveksi alkemistikiven kiven sijasta? Annamme Descartesin auttaa meitä tässä.
Descartes oli ja on edelleen suurelta osin kuuluisa Cogitosta, tunnetusta yksinkertaisesta vakuutuksesta: Cogito, ergo sum; Mielestäni siis olen. Voisin laajentaa itseäni ja kirjoittaa tuntikausia tästä yksittäisestä lauseesta, mutta lähdemme suoraan siihen pisteeseen: mitä Descartes etsii täältä? Mikä on Filosofinen vaikeus, johon Descartes yrittää reagoida tuoden esille tämän erityisen toiminnan, joka osoittaa syy-yhteyttä? Yksinkertaisesti hänen pitää aloittaa jostakin. Hän tarvitsee lähtökohdan, astinlaulun, josta hänen filosofiansa voidaan rakentaa. Ilman vankkaa pohjaa ei ole mitään filosofiaa.