Tänä vuonna on lämmin kevät antanut odottaa itseään, olemme saaneet nauttia vain muutamasta lämpöisestä päivästä. Kylmä pohjoistuuli on puhaltanut varsin usein ja tunkeutunut luihin ja ytimiin. Onko kesän odottaminen antanut meille luvan unohtaa kahdeksannen käskyn, ”älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi, kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan?”
Toisessa blogissani puhuin nettivihasta eli niin sanotusta nettikiusaamisesta, joka on kasvottomuuden vuoksi erittäin helppoa. Miksi lähdemme haukkumaan ja ivailemaan tuntematonta ihmistä, tyydytämmekö siinä vain omia hyväksytyksi tulemisen tarpeita vai koemmeko olevamme parempia ja voimakkaampia ihmisiä kun lannistamme toista henkilöä? Silloin kun olin nuori, vanhempien ihmisten elämänkokemusta arvostettiin, mutta nykyajan yhteiskunnassa kaikki on mennyt mullinmallin. Kun minä olin nuori, työpaikat menivät niille, joilla oli aiempaa työkokemusta.
Itse muistan vielä koulun kevätjuhlista suvivirren, ne oli aikoja jolloin aurinko paistoi kirkkaammin, taivas oli sinisempi ja ruoho tuoksui voimakkaammin, heinäsirkkojen sirityskin kuului vielä korviini. Myötätuuleen polkeminen pyörällä oli mahtavaa ja jäätelö oli kylmää ja makeaa. Valitettavasti takaisinpäin oli yleensä vastatuuli… Tämä oli lankapuhelinten aikaa, ja internetistä ei kukaan tiennyt vielä mitään. Televisiostakin näkyi meillä päin kaksi tai neljä kanavaa 🙂 Syreenit ja tuomet tuoksuivat voimakkaammin ja omenapuukin oli vaaleanpunaisessa kukassa.
Muista olla muille yhtä mukava kuin haluaisit itsellesi oltavan 🙂
Kesäterveisin, Serena, 246.
