Muistotilaisuus

Mukavia sateisia elokuun päiviä kaikille blogini seuraajille,

Viime viikolla jouduin sanomaan hyvästit perheenjäsenelleni. Poismenoon olimme jo valmistautuneet yli puolen vuoden ajan laajalle levinneen syöpädiagnoosin jälkeen. Asiaa tuli siis jo surtua etukäteen ennen lopullista siirtymistä henkimaailmaan.

Olen lukenut jostain, että läheisten on hyvä osallistua hautajaisseremoniaan, jolloin vainaja pystyy paremmin jättämään taakseen maallisen elämän. Ihmisen on myös hyvä käsitellä suru läheisen kuolemasta, ettei vain työnnä asiaa syrjään, jolloin suru voi palata myöhemmin entistä voimakkaampana ja käsittelemättömänä. 6-vuotiaan tytön itku oli sydäntä riipaisevaa siunaustilaisuudessa,  mutta selitimme hänelle että ihmisen henki ei suinkaan ole tuolla maan ja mullan alla. Pelkästään maallinen tomumajamme on arkussa. Nyt ovat maalliset kivut ja vaivat taaksejäänyttä elämää.

Seesteistä elokuun jatkoa,

toivottelee Serena

Surulaatikko

Kesäinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Viimeinkin on kesä tullut! Ihanaa on ripustaa pyykkiä ulos kuivumaan lämpimässä säässä lempeän tuulen leyhytellessä hikistä kroppaa. Jätskin nauttiminen lämpimässä terassilla on myös eräs suosikkiharrastukseni kesällä. Grillikin on kuumentunut tähän mennessä lähinnä makkaran ja maissin merkeissä.

Tänään luin lehdestä uutisen, jossa käsiteltiin miten opetetaan lapselle surun kohtaaminen. Tähän asiaan on laadittu erityinen surulaatikko, johon on koottu tavaroita jotka lasten mielestä liittyvät suruun. Surun värit eivät olekaan lasten mielestä musta ja valkoinen, vaan lähinnä sininen ja harmaa. Nalle on usein peitelty surulaatikkoon. Moni lapsikin joutuu kohtaamaan kuoleman, pahimmissa tapauksessa oman vanhemman poismenon yhteydessä. Surun kohtaaminen, käsitteleminen ja ymmärtäminen on kumminkin tärkeää, oli ihminen minkä ikäinen hyvänsä.  Itse muistan olleeni 7-8 vuotias,  kun isotäti menehtyi vaikeaan sairauteen.

Kuolema ei kumminkaan ole lopullinen poismeno, sanotaan että maailmojemme välillä on ohut rajapinta. Edesmenneet rakkaat seuraavat tekemisiämme ja tunteitamme rajan takaa. Surullisinta mielestäni on lukea lapsen menehtymisestä, näitä traagisia uutisia valitettavasti löytyy sillointällöin lehdistä. Mutta sielu on valinnut etukäteen sen ajan minkä viettää maan päällä ennenkuin siirtyy eteenpäin.

Iloista ja lämmintä kesäkuun jatkoa aiheesta huolimatta, nauttikaa lämmöstä, toivottelee Serena