Kategoria: Kuolema

Kuolemanpelko

julkaissut Serena, kategoriassa 2020, Kiitollisuus, Kuolema

Toukokuinen takatalvinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Koronaepidemia on lisännyt kuolemanpelkoa, media tulvii paniikkia ja kauhutarinoita koronaan sairastuneista ja heidän voinnistaan. Sosiaalisestakin mediasta olen löytänyt ikäviä artikkeleita, joissa perusterve nuori ihminen on saanut viruksen ja menehtynyt siihen. Loppujen lopuksi Suomessa ei ole ketään alle eläkeikäistä koronaan menehtynyt. Joka talvi ihmisiä kuolee keuhkokuumeeseen ja muihin sairauksiin, ehkä osa ”koronaan” kuolleista on ollut myös heitä.

Jos sinulla on kuolemanpelkoa, mietit ehkä sitä miten lapsesi selviävät kun olet siirtynyt valoon. Tärkeää on järjestää etukäteen mahdollisia turvaverkkoja, ettei kukaan jäisi yksin. Turvaverkkona toimivat mahdollisesti lähisukulaiset ja läheiset ystävät. Kiitollisuuspäiväkirjan pito auttaa usein näkemään elämässäsi olevat hyvät asiat, rauhoittaa hermostoa ja vähentää ahdistusta. Voit sanoa itsellesi, että olet tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kuin olet, kun tunnet olosi riittämättömäksi, se vähentää stressiä.

Mukavaa toukokuuta juuri sinulle, toivottelee Serena

Muistotilaisuus

julkaissut Serena, kategoriassa henkimaailma, Kuolema, Suru

Mukavia sateisia elokuun päiviä kaikille blogini seuraajille,

Viime viikolla jouduin sanomaan hyvästit perheenjäsenelleni. Poismenoon olimme jo valmistautuneet yli puolen vuoden ajan laajalle levinneen syöpädiagnoosin jälkeen. Asiaa tuli siis jo surtua etukäteen ennen lopullista siirtymistä henkimaailmaan.

Olen lukenut jostain, että läheisten on hyvä osallistua hautajaisseremoniaan, jolloin vainaja pystyy paremmin jättämään taakseen maallisen elämän. Ihmisen on myös hyvä käsitellä suru läheisen kuolemasta, ettei vain työnnä asiaa syrjään, jolloin suru voi palata myöhemmin entistä voimakkaampana ja käsittelemättömänä. 6-vuotiaan tytön itku oli sydäntä riipaisevaa siunaustilaisuudessa,  mutta selitimme hänelle että ihmisen henki ei suinkaan ole tuolla maan ja mullan alla. Pelkästään maallinen tomumajamme on arkussa. Nyt ovat maalliset kivut ja vaivat taaksejäänyttä elämää.

Seesteistä elokuun jatkoa,

toivottelee Serena

Muutoksen tuulia

julkaissut Serena, kategoriassa Kuolema, muutos

 

Iloista kesäkuuta kaikille blogini seuraajille,

Nyt on vuoden ensimmäiset ukkosetkin koettu, vähän on jo ollut kuumaa ja hiostavaakin. Taas lämpöä odotellessa, täällä ainakin on nyt melko tuulista ja viileää.

Yhteiskunta modernisoituu koko ajan. Nyt on asioita, joita ei vielä 20 vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan olevan olemassa. Matkapuhelimia on nykyään jo lapsillakin, internettiin ja youtubeen solahdetaan sujuvasti leikkien lomassa. Nykyään on myös keskusteluita, paljonko lapsille voidaan antaa ruutuaikaa, millainen ruutuajan määrä on vastuullisen vanhemman merkki.

Myös kuolinilmoituksia voidaan julkaista nykyään internetin ihmeellisessä maailmassa. Perinteisestihän ne on julkaistu kotipaikkakunnan sanomalehdissä. Moderni nettijulkaisu on ilmainen, perinteinen kustantaa sadoista jopa tuhanteen euroon. Kuolinilmoitukset.fi sivu tarjoaa lisäinformaatiota tästä asiasta.

Mukavaa kesäkuun jatkoa kaikille, toivottelee Serena

 

Surulaatikko

julkaissut Serena, kategoriassa Kuolema, Pohtiminen, Suru

Kesäinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Viimeinkin on kesä tullut! Ihanaa on ripustaa pyykkiä ulos kuivumaan lämpimässä säässä lempeän tuulen leyhytellessä hikistä kroppaa. Jätskin nauttiminen lämpimässä terassilla on myös eräs suosikkiharrastukseni kesällä. Grillikin on kuumentunut tähän mennessä lähinnä makkaran ja maissin merkeissä.

Tänään luin lehdestä uutisen, jossa käsiteltiin miten opetetaan lapselle surun kohtaaminen. Tähän asiaan on laadittu erityinen surulaatikko, johon on koottu tavaroita jotka lasten mielestä liittyvät suruun. Surun värit eivät olekaan lasten mielestä musta ja valkoinen, vaan lähinnä sininen ja harmaa. Nalle on usein peitelty surulaatikkoon. Moni lapsikin joutuu kohtaamaan kuoleman, pahimmissa tapauksessa oman vanhemman poismenon yhteydessä. Surun kohtaaminen, käsitteleminen ja ymmärtäminen on kumminkin tärkeää, oli ihminen minkä ikäinen hyvänsä.  Itse muistan olleeni 7-8 vuotias,  kun isotäti menehtyi vaikeaan sairauteen.

Kuolema ei kumminkaan ole lopullinen poismeno, sanotaan että maailmojemme välillä on ohut rajapinta. Edesmenneet rakkaat seuraavat tekemisiämme ja tunteitamme rajan takaa. Surullisinta mielestäni on lukea lapsen menehtymisestä, näitä traagisia uutisia valitettavasti löytyy sillointällöin lehdistä. Mutta sielu on valinnut etukäteen sen ajan minkä viettää maan päällä ennenkuin siirtyy eteenpäin.

Iloista ja lämmintä kesäkuun jatkoa aiheesta huolimatta, nauttikaa lämmöstä, toivottelee Serena