Sketsien ja vitsien sopivuus

Marraskuinen tervehdys blogini seuraajille,

Viime päivinä on ollut julkisuudessa Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö vanhoista sketseistä, jotka kohdistuivat muunmuassa saamelaisiin ja romaneihin. Näin 30 vuoden jälkeen näistä vitseistä on tehty tutkintapyyntö, itse jäin miettimään että olisikohan asia ehkä vanhentunut ja onko MTV levittäjänä myös vastuussa asiasta.  Sarjoja olivat esimerkiksi Velipuolikuu, Manitbois ja Pulttibois.

Itsekin muistan vielä nämä sketsit ja pidin niitä suhteellisen rasittavina ja turhina. Mutta minä olenkin ihminen, jota sopivan tilaisuuden tullen haukutaan tosikoksi, mikä on mielestäni outoa koska en tosiaan ole mikään tosikko.  Eli en missään nimessä yhdistänyt asioita niin, että kaikki saamelaiset ovat juoppoja ja hulluja. Eli mielestäni nämä sketsit ovat pikemminkin peräisin niiden tekijöiden päästä eikä kohteen ominaisuuksista. Niinhän se menee että otetaan joku stereotyyppinen piirre, joka sitten venytetään äärimmilleen. Sanotaan myös että sketsin kohteena oleminen on äärimmäinen kunnianosoitus, esimerkiksi kun ääntä matkitaan.

Ehkä minulle on tehnyt hyvää kirjoittaa näistä vanhoista asioista, jotka todellakin muistan vielä noin 25 vuoden takaa. Jäin miettimään sitä, että miksi yleensäkin jatkoin ”ystävyyttä”, joka tarjosi minulle piikkejä silloin kun vähiten odotin. Seurueessa oli myös tapana piikitellä pyöreydestäni, jojottelin tosiaan jo nuorena, itselläni ei ollut silloinkaan tapana kaikenmaailman epäkohteliaisuuksien laukominen. Muistan myös että minulle sanottiin että suutun helposti, mutta kyllähän toki piikittelijätkin loukkaantuivat, jos olisin sanonut vastaavia asioita.

Mutta ihanaa marraskuun loppua, seuraava postaus tuleekin  joulukuussa,

soittelemisiin Serena

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *