Yksinäisyys

Tervehdys kaikille lukijoilleni,

Yksinäisyys on asia, josta on tehty laulujakin. Kuka meistä haluaisi olla se mies, jonka ympäriltä tuolit viedään? Itse olen kokenut yksinäisyyden varsinkin nuoruusaikoina hyvin raskaana asiana. Minulla oli aikakausi, jolloin en seurustellut vakituisesti ja koin juuri yksinäisyyden raskaana asiana varsinkin viikonloppuisin.  Kyllähän minulla kavereita oli, mutta ainakin kerran yllätyin negatiivisesti, kun joku mainitsi että pitävät juhlat, mutta ne ovatkin vain seurusteleville pareille. Itse olisin ehkä jättänyt mainitsematta asiasta minulle kyseisessä tapauksessa, jos olisin pitänyt juhlia vain tietyille ryhmille.  Mieleeni jäi vielä tämä kyseinen tuttava, joka kertoi kerran lähtevänsä lenkille ystäviensä kanssa tiettynä iltana. Kun kysyin voinko tulla mukaan myös, kyseessä olikin yllättäen juoksulenkki. Itse siis en juossut ainakaan pitkiä matkoja. Osuinkin sitten sattumalta vastakkain kyseisen kävelevän seurueen kanssa, josta osa tervehtikin minua iloisesti. Ai, juoksulenkilläkö olette, taisin tokaista ennenkuin jatkoin itse toiseen suuntaan. He olivatkin sitten yllättäen päättäneet kävellä. Ehkä olisi ollut viisainta olla kertomatta minulle tästä vain juoksijoille suunnatusta kävelylenkistä.  Ehkä ajattelin silloin, että vielä minä näytän, eihän kaikkien toki tarvitse olla kavereita keskenään, mutta kun itse en tosiaan harrastanut vastaavanlaisia temppuja. Pikemminkin minun luokseni taisi olla silloin liian avoimet ovet.

Jos kaverisi soittaa sinulle, haluatko kuulla yleistä liirunlaarumia vai sen asian, mitä hänelle todella kuuluu? Kerran kerroin kaverille ikävästä sairaudesta, joka kosketti lähipiiriäni ja  jonka parissa jouduin elämään tahtomattani pitkiä aikoja hänen vastauksensa oli että ihmisillä ei ole tapana puhua tuonkaltaisista asioista. Hyvä mittari ihmisen luotettavuudelle onkin se, miten hän suhtautuu sinuun, kun sinulla ei menekään niin hyvin kuin lifestyle-blogeissa puhutaan. Se taisikin sitten olla viimeisiä kertoja kun keskustelimme. En ehkä silloin ajatellut, että välit haalentuvat entisestään, mutta sen verran ajattelin etten itse olisi sanonut vastaavanlaista kommenttia kenellekään, en ainakaan ystävälle joka oli ollut hänen kaverinsa silloin kun hän oli yksin. Ehkä tiettyjä asioita voi lukea rivien välistä näinä rajoittamattomien puhepakettien aikoina. Jos sinulla on jonkin kanssa aikaa puhua joka päivä, ja toiselle et soita koskaan, et ehkä haluakaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Itselläni ei ole ollut tapana sanoa, että ruoka on juuri kuumaa ja pöydässä, kun joku ystävä soittaa, mutta jokainen meistä tietysti priorisoi asiat tärkeysjärjestykseen.

Älä jätä ystävää yksin, toivottelee Serena

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *