Surulaatikko

Kesäinen tervehdys kaikille blogini seuraajille,

Viimeinkin on kesä tullut! Ihanaa on ripustaa pyykkiä ulos kuivumaan lämpimässä säässä lempeän tuulen leyhytellessä hikistä kroppaa. Jätskin nauttiminen lämpimässä terassilla on myös eräs suosikkiharrastukseni kesällä. Grillikin on kuumentunut tähän mennessä lähinnä makkaran ja maissin merkeissä.

Tänään luin lehdestä uutisen, jossa käsiteltiin miten opetetaan lapselle surun kohtaaminen. Tähän asiaan on laadittu erityinen surulaatikko, johon on koottu tavaroita jotka lasten mielestä liittyvät suruun. Surun värit eivät olekaan lasten mielestä musta ja valkoinen, vaan lähinnä sininen ja harmaa. Nalle on usein peitelty surulaatikkoon. Moni lapsikin joutuu kohtaamaan kuoleman, pahimmissa tapauksessa oman vanhemman poismenon yhteydessä. Surun kohtaaminen, käsitteleminen ja ymmärtäminen on kumminkin tärkeää, oli ihminen minkä ikäinen hyvänsä.  Itse muistan olleeni 7-8 vuotias,  kun isotäti menehtyi vaikeaan sairauteen.

Kuolema ei kumminkaan ole lopullinen poismeno, sanotaan että maailmojemme välillä on ohut rajapinta. Edesmenneet rakkaat seuraavat tekemisiämme ja tunteitamme rajan takaa. Surullisinta mielestäni on lukea lapsen menehtymisestä, näitä traagisia uutisia valitettavasti löytyy sillointällöin lehdistä. Mutta sielu on valinnut etukäteen sen ajan minkä viettää maan päällä ennenkuin siirtyy eteenpäin.

Iloista ja lämmintä kesäkuun jatkoa aiheesta huolimatta, nauttikaa lämmöstä, toivottelee Serena

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *